Reissukoirat

Viime viikonloppuna spanieleiden matkamittariin kertyi taas muutamia satoja kilometrejä. Torstaina pakattiin tavarat autoon ja suunnattiin kyläilemään Savonlinnaan. Rufuksesta kuoriutui todellinen kerrostalokyylä, sillä se jaksoi istua pitkiä aikoja sängyllä ikkunalautaan nojaillen ja ohi kulkevia autoja ja ihmisiä seuraillen. Hienosti nämä maalla kasvaneet osaavat kyllä kaupungissa käyttäytyä, se on pakko sanoa. Molemmat kulkevat hienosti hihnassa, ohitustilanteissa ei ohitettavaan juurikaan kiinnitetä huomiota, eikä turhaan räksytetä. 

Lauantaina pojat pääsivät pitkälle lenkille ihan omiin, tuttuihin lenkkeilymaastoihin ja riemulla ei ollut rajaa, kun leikittäjiäkin oli mukana tavallista enemmän. Sunnuntaiaamuna lähdettiin jo hyvissä ajoin seuraamaan nuorimman siskoni valaa ja mukaan lähti tietysti koko nuorisojaosta eli Rufus, Sven ja Jallu. Jopa meidän hoopo ajokoira käyttäytyi ihmistungoksessa esimerkillisen hienosti ja etenkin pennut keräsivät paljon ihastuneita huokauksia ja rapsutuksia. Kovaääniset, marssivat sotilaat eivätkä soittokunta säikäyttäneet ketään pojista. Pahimmassa tungoksessa spanielit piti nostaa syliin, sillä sen verran pieninä meinasivat jäädä ihmisten jalkoihin ja hihna meinasi sotkeentua vieressä tai edessä kulkevien jalkojen ympärille. Kyllä näiden kanssa kehtaa reissun päälle lähteä :)